Terveisiä keskeltä ei mitään!
Evenstad, Hedmarkin korkeakoulun metsätalous- ja erämaayksikkö, sijaitsee Norjan sydänmailla -tai kuten paikalliset sanovat "In the Middle of Nowhere". Osuvasti sanottu tästä metsäisten vuorijonojen ympäröimästä 200 asukkaan kylästä, josta lähimmät katuvalotkin ovat 20 kilometrin etäisyydellä. Kuitenkin täällä, sivussa maailman kiireistä, elelee iloinen kouluyhteisö, jonka päämaja on modernisti varusteltu koulurakennus Glåma-joen varrella.
Olen täällä Evenstadissa suorittamassa viimeisiä kursseja ympäristösuunnittelijan opinnoistani. Evenstadin koulu kuuluu samaan kansainväliseen kouluverkostoon, kuin yrkeshögskolan Sydväst. Koulu on pitkän ja monivivahteisen historian omaava metsäoppilaitos, josta valmistuu sekä metsätalousinsinöörejä että erämaaoppaita, useimmiten vähän molempia samassa pakkauksessa. Kouluvuosi jakautuu kahteen lukukauteen ja yksittäiset kurssit kestävät aina koko lukukauden ajan. Lukukauden päätteeksi varataan kokonainen kuukausi kokeita varten. Suomen käytännöstä poikkeavaa on se, että täällä myös suulliset kokeet ovat tavallisia.
Kokeiden lisäksi opiskelijoille aivojumppaa tarjoavat niin kutsutut lukukausitehtävät, joita on moneen lähtöön. Osa on hyvinkin käytännönläheisiä, esimerkkinä siitä olen eräänkin viikonlopun kuluttanut metsässä eläinten jälkiä seuraillen ja mitaten. Niitäpä täällä onkin riittämiin, kunhan vain tietää mistä etsiä. Hirven ja jäniksen lisäksi lähimetsissä ja -vuoristoissa liikkuu näätä, riekko, ahma ja ilveskin. Näillä seuduilla elää vielä myös villiporoja.
Norjalaiset ovat todellisia ulkoilmaihmisiä. Kouluun tullaan usein suksilla ja koululta voi lainata sekä murtomaasuksia että lumikenkiä. Vuorille voi suunnata myös koiravaljakolla tai moottorikelkalla - luntahan täällä riittää. Suuri osa opiskelijoista harrastaa metsästystä ja koululta järjestetäänkin yhteisiä metsästysreissuja koulun lähimaastoon. Iltaa tullaan viettämään koulun omaan baariin tuulesta ja tuiskusta huolimatta pyörällä tai kävellen.
Norjalaiset tietävät paljon Suomesta. Joku on ollut ohikulkumatkalla mennessään Venäjälle, toinen on käynyt ihmettelemässä Suomen alavia maisemia ja suuria soita. Yllättävän paljon opiskelijoita on ajautunut tänne Finnmarkista asti ja onpa täällä eräs, joka puhuu äidinkielenään suomea. Olen kuullut useammankin jutun Pekasta (Pekka-nimisiähän me kaikki suomalaiset olemme!) ja mystisestä herra Toivosesta. Norjalaiset eivät taidakaan osata ainoastaan ruotsalaisvitsejä...
Kuukauden Norjassa opiskeltuani voin sanoa että tämä luonnonläheisyys ja eristyneisyys yhdistettynä nykyaikaiseen opiskeluun tuntuu toimivan oikein hyvin. Siihen vielä lisänä norjalaisten iloinen luonne, niin luulenpa että viihdyn täällä oikein hyvin vielä jäljellä olevat kuukaudet!
Minttu Peuraniemi